Tohtori Johan Kornelsen (IG@dr.johann.kornelsen) on saksalainen akateemikko ja konsultti, joka on tutkinut johtamista nykymaailmassa. Kornelsenin kirjoitukset ovat kohtuullisen lukijaystävällisiä verrattuna keskimääräiseen akateemiseen sisältöön.
Kornelsen kirjoitti julkaisussa Leading in VUCA world artikkelin milleniaalien ja boomereiden eroista työelämässä. Luettuni artikkelin sumuinen kuva menneistä työelämän ristiriidoista kirkastui ja sai terävämmät reunat. Ajattelin jakaa parhaita paloja kanssanne.
Sukupolvi on ryhmä ihmisiä, jotka kulkevat elämänsä läpi jakaen samantyyppisiä kokemuksia tietyllä ajanjaksolla. Ulkoiset voimat kuten media, talous, sosiaaliset tapahtumat, populaarikulttuuri, perheiden ja yhteiskunnan arvot viitoittavat sukupolven yhteistä matkaa. Yksi sukupolvi on siis kollektiivinen kokoelma tietynlaisia arvoja, käyttäytymismalleja, ihanteita, muistoja ja odotuksia, jotka kaikki vaikuttavat ajanjakson työelämään.
Hiljainen sukupolvi ja boomerit
Vanhin tällä hetkellä elävä sukupolvi on nimetty amerikkalaisessa tutkimuksessa ”äänettömäksi sukupolveksi”. Nämä ennen vuotta 1945 syntyneet, sodan eläneet lapset ja nuoret eivät nimittäin kokeneet oikeudekseen tulla kuulluksi. Maailma kävi läpi sellaisia myrskyjä, että oli vain sopeuduttava ja kyettävä toimimaan olosuhteista huolimatta.
Sodan jälkeen syntyi paljon lapsia; suuret ikäluokat eli nykykielellä boomerit. Sana boomer tulee englannin kielen sanasta baby boomer. Katsotaanpa millaisen kuvan akateeminen tutkimus piirtää sukupolvesta joka syntyi vuosien 1946 ja 1964 välillä.
Kornelsenin referoimien tutkimusten mukaan boomerin elämän tärkein tavoite on tasainen, stabiili olemassaolo, joka konkretisoituu pitkään työuraan ja mahdollisimman muuttumattomiin olosuhteisiin. Tärkeimpiä yhteisiä luonteenpiirteitä sukupolvelle on kärsivällisyys, perinteiden kunnioittaminen ja pirun kova työnteko. Boomer appiukko raivaa ruusupensaat ja puhdistaa räystäät. Se on rakkauden teko. Boomer anoppi järjestelee keittiösi uudelleen ja poimii kolmesataa kiloa mustikoita. Se on rakkauden teko. Yhteisiä negatiivisiä ominaisuuksia on liioiteltu vaatimattomuus, ylimielinen joustamattomuus, passiivisuus, kyynisyys ja loputon pettymyksen tunne.
Boomer hyväksyy ja käyttää hierarkioita arjessaan. Auktoriteetteja kunnioitetaan ja totellaan. Boomerille on selkeää, miksi johtoporras työpaikalla tietää asioista enemmän kuin alaiset ja olettaa, että maailma hyväksyy hierarkiaan perustuvan viestinnän. Boomer ei tunne oloaan kunnioitetuksi ilman hierarkiaa ja loukkaantuu nuoremman sukupolven avoimuuden vaateista. Erityisesti jos avoimuutta vaativalla nuoremmalla henkilöllä on vahva itseluottamus yhdistettynä lyhyeen työkokemukseen.
Akateemissa tutkimuksessa todetaan, että boomer sukupolven esihenkilöt ilmaisevat huolekseen usein sen, että nuoremmat sukupolvet haluavat kunniaa työpaikalla ilman että tekevät tarvittavia uhrauksia ansaitakseen sen. Boomer kokee, että koska on itse kärsinyt, tulee muidenkin kärsiä saadakseen oikeutetun palkinnon. Boomer luottaa työelämässä siis kärsivällisyyteen, työhön ja positioon perustuvaan auktoriteettiin.
Sukupolvi X ja ne milleniaalit
Boomereiden jälkeen syntyy sukupolvi X vuosina 1965-1980. Kornelsen ei tutkimuksessaan käsittele juurikaan tätä ikäryhmää sillä akateemisen tutkimuksen mukaan vastakkainasettely työpaikalla syntyy Boomereiden ja Milleniaalien välille. Sukupolvi X on kasvanut kahden työtätekevän vanhemman perheessä ja on itsenäisempi ja neuvokkaampi kuin edellinen sukupolvi. Itsenäisyys onkin X-sukupolven tärkein arvo. Käytännön tasolla voi luottaa vain itseensä. Äksät ovat teknologisesti käteviä mutta eivät teknologiasta riippuvaisia. He eivät kuitenkaan joudu pahasti tulilinjalle boomereiden kanssa.
Mutta tarkastellaanpa sitten Milleniaaleja eli vuosien 1981-1994 aikana syntyneitä. Nimittäin sitten alkaa tapahtua. Samaan sukupolveen viitataan myös nimityksellä sukupolvi Y. Milleniaalit uskovat vahvasti kasvokkain tapahtuvaan tasa-arvoiseen viestintään, yhteisiin pyrkimyksiin sekä tiimityöhön. Milleniaalit ovat verkostotoimijoita, jotka tekevät asioita tiimissä.
Akateeminen tutkimus toteaa, että milleniaaleja voidaan pitää naiveina eivätkä he ole usein valmiita työelämän vaatimuksiin. Samaan aikaan he ovat kuitenkin yli-itsevarmoja. Milleniaaleja yhdistää kokemus siitä, että he ovat valmiita johtamaan nyt ja heti ja heillä on kyvykkyys muuttaa maailmaa. Heitä ohjaa siis ambivalentti yhdistelmä ylijumalallista uskoa itseensä sekä riippuvaisuutta toisista.
Joissain tutkimuksissa todetaan, että koko sukupolvi saattaa olla narsistinen. Milleniaalien johtaminen ei ole ihan yksinkertaista kun heidän valtava menestymisen tarpeensa yhdistetään kyvyttömyyteen ottaa valvontaa ja ohjausta vastaan. Kun yhdistetään yhteen sukupolveen naivius sekä korostunut itseluottamus, syntyy iso kasa ihmisiä, jotka eivät pidä kritiikistä ja kokevat että kehujen ja suitsutuksen saaminen on syntymäoikeus.
Milleniaalien suhde vanhempiin kollegoihin on erilainen kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lähes kaikki maailman tieto on milleniaalien saatavilla, joten he eivät tarvitse edellistä sukupolvea urallaan samalla tavalla kuin aikaisemmin yritysmaailmassa tarvittiin. Hierarkiattomuus otetaan itsestäänselvänä ja milleniaalin mielestä yrityksen sisällä kuka tahansa voi puhua mitä tahansa kenelle tahansa, niin kauan kun nyt kaikki tehdään töitä kuitenkin saman tavoitteen saavuttamiseksi.
Tutkijoiden mukaan Milleniaalien kanssa paras tapa kommunikoida on suora ja rehellinen. Salaiset tausta-agendat ovat nopein tapa menettää milleniaalin luottamus. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että milleniaalit ovat tähän astisista ihmisistä eniten koulutettuja ja parhaiten valmiudessa toimimaan kansainvälisissä verkostoissa. Milleniaalit ovat optimaalisessa asemassa ratkomaan uuden muuttuvan maailman haasteita. Sukupolven kyvykkyys yhdistää iso massa ihmisiä saman asian taakse sekä taito joustaa ja mukautua muutoksessa on pakollinen vaatimut tulevaisuuden johtajalle. Milleniaalijohtaja, pääministeri Sanna Marin on tästä erinomainen esimerkki. Marin sopeutuu eikä koe oman valta-aseman velvoittavan häntä muista poikkeavaan käytökseen. Milleniaalijohtajalla on oikeus olla tavallinen ihminen.
Milleniaalit eivät pelkää muutosta eivätkä pelkää itse muuttua päinvastoin kuin Boomerit, jotka haluavat, että asiat pysyisivät stabiileina. Kornelsenin artikkelin mukaan Boomereiden puolustautuminen tai reaktiivinen vastahyökkäys on asenne, joka sokeuttaa dramaattisten muutosten keskellä.
Milleniaalien ja boomereiden yhteistyö kuulostaa siis aikamoiselta sopalta. Etsitään siis yhdistäviä tekijöitä. Kumpikin sukupolvi arvostaa merkityksellistä ja vaativaa työtä. Menestyäkseen murroksen keskellä on näiden kahden päinvastaisen sukupolven löydettävä yhteinen sävel. Kahta sukupolvea johtavalta esimieheltä vaaditaan vähintään psykoterapeutin ja viestintäasiantuntijan pätevyyttä oman alan substanssiosaamisen lisäksi. Näissä konflikteissa menestyksekkäästi navigoivat johtajat ovat oppineet ymmärtämään ja käsittelemään omia tunteitaan. Selvittämättömät konfliktit, jotka säilövät negatiivista energiaa työpaikalle hidastavat merkittävästi kollektiivista luovaa ongelmanratkaisua. Ihminen ei nimittäin pysty ahdistuneena tai pahantuulisena tekemään parhaita mahdollisia päätöksiä.
Työn merkityksellisyyden kautta milleniaalit ja boomerit voivat löytää toisensa. Kun yrityksen, hankkeen tai vaikka elokuvatuotannon merkitys ja tavoite on kummallekin selvä, yhteinen maali yhdistää. Miksi me teemme tätä, mitä teemme? Millaisen vaikutuksen haluamme nähdä maailmassa? Nämä ovat parhaita kysymyksiä yhdistämään sukupolvia. Anna meille meidän jokapäiväinen iso kuvamme, yhteinen maalimme sekä mainitse ääneen oman palapelin palamme merkitys kokonaisuudelle, kuuluu milleniaalin iltarukous.
Milleniaalien jälkeen syntyi sukupolvi Z, joka alkaa vähitellen siirtyä työelämään. Zetat ovat vänkää porukkaa, jotka ovat saaneet kasvaa kodeissa, joissa asioista on puhuttu ääneen ja kaikki ovat käyneet terapiassa. Tämä sukupolvi vaikuttaa yhteiskuntaan poikkeuksellisen paljon jo nyt, koska perheissä päätöksiä tehdään entistä enemmän lasten ja nuorten arvojen perusteella.
Jäämme odottamaan mielenkiinnolla millaisia asiantuntijoita ja esihenkilöitä Z-sukupolvesta kasvaa!