Jaksaminen on sanana inhottava. Se antaa kuvan, että elämässä vallitsee jonkinlainen pysyvä asioiden tila, jossa ihmisen tehtävä on kannatella sitä, mikä kullekin on kannettavaksi annettu. Jaksaminen on jatkuvaa sinnittelyä, päivästä toiseen jatkuvaa pinnistelyä ja pakolla puskemista, jota tehdään sillä suomalaisella sisulla. On pyhäinhäväistys sanoa ääneen Suomessa, että en ole lainkaan varma, onko sisu hyvä asia. Mutta sellainenkin ajatus on mielessäni käynyt.
Bisse ei palauta
Kaksi TAMK-opiskelijaa Ahvonen ja Laine tekivät lopputyön tuottajan työn kuormittavuudesta 2020. Heidän määritelmän mukaan fysiologinen palautuminen tarkoittaa elimistön palautumista perustasolle stressin aiheuttaman viriämisen jälkeen. Psykologinen palautuminen puolestaan tarkoittaa sitä, kun ihminen itse kokee olevansa kykenevä jatkamaan taas työtään.
Palautuminen sanana viittaa siihen, että elämässä vuorottelevat ajanjaksot, joista toiset vievät enemmän voimia ja toiset vähemmän. On ajatuksena ymmärrettävä ja looginen, että elämässä tulee ajanjaksoja, jolloin kuormitus on kovaa. Kova työrupeama, lapsen kanssa valvominen tai läheisen sairastuminen. On myös yhtä ymmärrettävää, että kuormituksen jälkeen täytyy tiputtaa reppu maahan ja huilata. Tuottajan on hyväksyttävä itse oma rajallisuutensa, inhimillisyytensä.
Miten sinä palaudut? Osaatko vastata? Tämän tiedon pitäisi olla meille yhtä itsestään selvä, kuin se mitä harrastamme tai mistä olemme kotoisin. Palautuminen on sellaista tekemistä, jonka jälkeen sinulla on enemmän voimaa ja energiaa kuin ennen sitä. Hyvä mittaushetki on aamu. Kun nouset istumaan sängylle, niin kuulostele, paljonko patteria on jäljellä. Tämä on ihan kohtelias tapa aloittaa palaveritkin kun kollektiivista väsymystä on ilmassa. Aina voi lempeästi kysyä, että “Paljonko meillä on akkua jäljellä?”
Pitkän kuvausrupeaman jälkeen, kun hotellissa on asuttu kuukausia, rytmi puuttuu ja työpäivät venyvät, patteri menee punaiselle. Palautumista tulee tapahtua tällaisen rupeaman jälkeen. Ideaalisti sitä tapahtuisi tällaisen rupeaman aikanakin, ainakin pienissä määrin.
Iltabisset, purkubisset tai aikataulutusviini on kohtuullisen tuttuja käsitteitä toimialalla mutta alkoholi eli palauta vaan kuormittaa. Näennäisesti voi vaikuttaa, että pieni iltahömpsy auttaa nukkumaan paremmin mutta moni Ouran omistaja on kokenut ikävän yllätyksen tätä tarkasteltuaan.
Jokaisen täytyy löytää oma palauttava juttunsa. Minulle sitä on jooga ja meditaatio, lasten kanssa ajan viettäminen, metsässä oleminen. Moni vannoo golfin nimeen, ehkä kokeilen sitä joskus.
Virheitä oppii ja kokemust' karttuu
Vaikeinta tuottajan työssä on virheiden sietäminen. Tuotannosta vastaava ihminen joutuu tekemään käsittämättömän määrän päätöksiä. Hankitaanko eläimelle vakuutus? Voiko nosturin siirtää tuonne? Saako Matti kiivetä mastoon? Voidaanko tehdä kaksi tuntia ylitöitä? Perutaanko huomiset kuvaukset nyt vai katsotaanko vielä aamulla, tuleeko lunta? Satoja, ellei tuhansia päätöksiä. On täysin epärealistista ajatella, että kaikki päätökset, joita tekee, olisivat hyviä. Saati erinomaisia.
Iso osa päätöksistä on vaikeita mutta lisäksi on vielä monimutkaisia ja komplekseja ongelmia. Vaikea päätös voi olla se, palkataanko Mikko vai Vili. Monimutkaisia asioita voi olla uuden calltimen määrittely koko työryhmälle, jos eri ihmisillä on eri tasoitusjaksot, lepoajat ja toisilla jaksotyöajan turvarajat. Kompleksisia ongelmia voi olla esim budjettihuolet, työntekijä, joka ei osaakaan työtänsä tai ratkaisut, joita pitää tehdä mahdollisessa kiusaamistilanteessa.
Erinomaisia päätöksiä on todennäköisesti yhtä vähän kun niitä todella huonoja. Suurin osa kaikesta mitä teemme, on semi-ok. Päätökset sijoittuvat näppituntumalta kutakuinkin Gaussin käyrälle. Suurin osa päätöksistä on ok tai vähän huonoja. Pieni osa on erinomaisia ja sitten on se vaikein: aivan paskat päätökset. Niitä tulee. Jos työhön suhtautuu niin, että virheiden teko ei ole sallittua, ei yksinkertaisesti jaksa.
Virheitä on helpompi kestää, jos on valmiiksi olemassa malli, jonka mukaan toimia. Kun olet tehnyt huonon päätöksen, on todennäköistä, että joku on pahoittanut mielensä. Joku on tuottajalle vihainen ja kenties aivan syystä.
Tässä kolmiportainen prosessi (erittäin vaikea sellainen) miten toimia jos joskus sössii pahasti:
- Älä pakene tai piiloudu
Mieli tekee jäädä kotiin ja laittaa puhelin kiinni. Mutta mene kuvauspaikalle ja kohtaa ihmiset silmästä silmään. - Kuuntele
Mieli tekee perustella, väittää vastaan ja selittää, miksi teki huonon päätöksen. Miksi ne eivät ymmärrä miten vaikeaa tämä työ on! Mutta ole hiljaa ja ota tietoa vastaan. Jos ihminen on vihainen niin hän antaa arvokasta tietoa. Kenties jotain sellaista, jota hän ei normaalisti kertoisi. - Harkitse
Mieli tekee korjata tilanne heti tai tehdä jokin nopea päätös, jotta asia olisi pois päiväjärjestyksestä. Mutta harkitse. Teit tämän asian kanssa jo kertaalleen virheen, on lienee paras konsultoida jotain toista ihmistä.
Tuottajan turvaaminen turvaa tuotannon
Mitä paremmin tuottajan jaksaminen on turvattu, sitä vakaammassa tuotannossa kaikki työskentelevät. Tasapainoinen ja hyvinvoiva tuottaja osaa ratkoa huolia paremmin. Itselle on siis laitettava happimaski ensimmäisenä.
Tuottajaksi päätynyt ihminen on usein monella tavalla lahjakas. Hän on taitava organisoimaan, neuvottelemaan, järjestelemään. Hän omaa taloudellisia taitoja, luovia taitoja ja sosiaalisia taitoja ihmisten kanssa. Lahjakkailla ihmisillä voi usein olla sellainen vääristymä, että he ajattelevat, että heidän tulee ratkaista kaikki ongelmat koska he pystyvät siihen.
Kutsun tätä supersankari-kompleksiksi. Supersankari-tuottaja näkee itsensä Batmanina. Tuotannossa on aina vaihe kun hän istuu tornissansa ja katselee kun kaikkia Gothamin pankkeja ryöstetään samaan aikaan. Kenet hän pelastaa ensin? Häntä tarvitaan kaikkialla ja samaan aikaan! Hyvinvoiva tuottaja on ennemmin yksi poliisi Gotham City Police Departmentilla. Perspektiivi on eri. Kun kaikkia pankkeja ryöstetään, kukin poliisi hoitaa oman hommansa, osana isompaa joukkoa, joka kommunikoi tehokkaasti keskenään. “Hey, we got a 10-16 here, looks like another New York minute in progress. Send backup, over.”
Kaikkien janoisten sankari tai Gothamin suojelija. Lahjakkaan ihmisen ansa voi olla se, että osaisi ratkoa paljon ongelmia. Se ei tarkoita että niin pitäisi tehdä.
Kun seuraavan kerran sinut valtaa tunne, että sinua revitään joka paikkaan etkä riitä ratkomaan kaikkien kaikkia huolia, tarkista ensin, että et istu Gothamin katolla. Tule alas muiden poliisien luo ja liity joukkoihin. Voi olla, että hartioillesi on kasautunut paljon kannettavaa, mutta sekin on helpompi ratkoa yhdessä kuin yksin.
Johdat muita niin kuin itseäsi
-ja itseäsi niin kuin sinua on johdettu
Myötätuntoa, tuottajani, myötätuntoa. Tarjoile itsellesi myötätuntoa näiden ajatusten kanssa. Kun pystyt erottamaan muiden toiminnassa hyviä ja huonoja esihenkilön piirteitä, se on loistava alku. Haluatko olla esihenkilö, joka tuomitsee ja haukkuu vai joka kysyy ja lisää ymmärrystä? Haluatko komentaa ja painostaa vai tulla mukaan ratkomaan ongelmia ja näyttää mallia? Haluatko syyttää vai ymmärtää? Kun löydät hyviä toimintamalleja esihenkilölle, johda itseäsi ensin niin kun seuraavan kerran itse teet virheen tai joudut hankalaan tilanteeseen. Siitä luonnostaan toimintamalli jalkautuu muihinkin. Tsemppiä!